Kirjoitettu: 13.5.2007
"ne laatikot voi viedä siihen huoneeseen heti oikealle! hyvä, jättäkää siihen vaan! ja ne toiset, ei älkää siihen, mieluumin sinne vasemmalle puolelle!" äitini organisoi muuttomiehiä. tänään ne kaks muuttais meille. onneks meillä oli kolmio nii ei tarvinnu muuttaa pois.
"joo ne oli viimeiset! kiitos. vie sinne!"
istuin Peetun sängyllä jonka se oli jo saanu koottua. tai ei siihen ku jalat laitettu kiinni nii se oli koottu. hyppäsin ylös ja menin hakemaan lakanoita Peetun sänkyyn. äitini pomppas vastaan jostain nurkan takaa.
"et Jenni auttais näissä tavaroissa?"
"no ku lupasin auttaa Peetua."
"no auta sitten."
aloin laittamaan lakanoita Peetun sänkyyn. Peetu katto mua hölmistyneenä samalla ku laitto kirjahyllyyn viimisiä osia. "oisin mä iteki ne laittanu.."
"joo mä tiedän mut mä halusin.", sanoin ja istuin Peetun viereen lattialle ja jätin lakanan puoleen väliin. pistin käteni sen ruskeisiin kiharoihin ja se käänty kattomaan mua. sillon just niiden isä pölähti ovesta. mun käsi pysähty ja käännettiin katseet ovelle päin.
"tää on Peetu sun laatikkos vielä", se ilmoitti mut ei sanonut muuta. sitten se laski sen laatikon oven viereen ja meni takaisin. joku pisti olohuoneessa radion päälle ja Peetu avasi suunsa.
"miks musta tuntuu et me tehdään jotain väärää. tai ei muuten mut sun äiti ja meen isä on niin vaivautuneita meistä."
"nii en mäkää pysty oikeen olemaan normaalisti.." katselin Peetun hiuksiin ja käteni jatkoi liikettään.
Peetu jatko: "mut tällästä tää tulee kai olemaan jonki aikaa."
"ikävä kyllä joo." katsoin Peetun ruskeisiin silmiin "mut ei se haittaa mua jos saan olla vaan sun kanssas."
Peetun poskeen ilmeistyi hymykuoppa.
rakastan tota poikaa. ihan oikeesti rakastan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti