osa 3

Kirjoitettu: 10.5.2007

arvoin suunnan ja päätin juosta oikealle. hätkähdin kun Peetu seisoi kulman takana.

"pidät sä jotain peliä mun kanssa? en silti olis susta uskonu."

multa meinasi päästä itku.

"en mä pidä mitään peliä. Jake on ollu iät ja ajat mun kaveri. oikeesti, iät ja ajat. se asuu meijän talossa. oon sen kämpillä tosi usein."

Peetu nosti katseensa takaisin muhun katseltuaan kivetystä tarpeeksi.
"ai että ette seurustele? ettei teillä oo mitään sen kanssa?"

"no ei ole"

jos et usko niin paremmin en ainakaan osaa vakuuttaa.

"ihan oikeesti teen isä kuvittelee ettei pojan kanssa voi olla kaveri."

Peetu virnisti. "paitsi jos se sattuu olemaan melkein sun veljes."

Naurahdin. "Nimenomaan.. Ollaanks me nyt sovittu?"

"Njoo.. ollaan me. Paitsi et nyt mein porukat tietää ettei me olla enää vaan kavereita. kyl ne arvas ku mä säntäsin ulos ja sä mun perässä."

Ai niin. Kakkat.

Peetu jatkoi: "niin että en taida enää tulla sisälle. en halua kuulla mitä kommentteja sieltä tulee. ne ei välttämättä hyväksy tätä. puhun isän kanssa sit kotona. nähdäänhän huomenna?"

"joo. ehkä parempi näin. mä taidan mennä Jakelle. en mäkään jaksa nyt kuunnella niitä. nähdään huomenna. soita?"

Peetu hipaisi mun kättä mennessään. "Soitan."

lähdin kävelemään sisälle.

uskoko se Peetu oikeesti. ehkä sen olis syytä tavata Jake. ehkä jo huomenna. onkohan se muuten kotona. onkohan rasittavaa kun ramppaan siellä..

koputin varovasti sen oveen ja joku muu kuin Jake avasi oven ja takaa kuului kauhee mekkala. "Jake on keittiössä. haet varmaan sitä."

lössi jätkiä katsoi telkkaria Jaken kämpällä. seisoin vähän aikaa hölmistyneenä ovella ja menin sitten keittiöön jossa Jake oli kaatamassa sipsejä kulhoon.

"Tota.." en oikein tiennyt mitä olisin sanonut. "olis ehkä pitänyt soittaa mut.. kun sulla näyttää olevan hommaa.."

Jake katsoi muhun. "No hei, sua ei varmaan kiinnosta jääkiekko mut voit sä jäädä jos sä haluat."

olohuoneesta kuului: "joo ei meitä yks nainen haittaa!"
"joo ei kunha et vaihda kanavaa!"

Jake hiljensi ääntään niin ettei olohuoneen väki kuullut. "onko sulla kaikki niinku okei..?"

"no.. sen verran okei et saat kyllä katsoa peliä jutellaan myöhemmin mut lyhyesti niin Peetu luuli että me seurustellaan, mut se tietää jo faktat. sit mein äiti ja Peetun isä taitaa tietää ettei me olla ihan sisko ja veli. tai siis. että mulla ja Peetulla on peliä. olis kiva jos mä voisin jäädä.. en halua mennä kuuntelemaan äitiä. se ei hyväksy kuitenkaan tätä."

"Sä voit jäädä. jutellaan ku porukka lähtee. niin tää lössi on entisiä koulukavereita. et varmaan tunne."

Jake käveli olohuoneeseen päin ja vinkkasi mua mukaansa. olohuoneessa se istui tyhjään paikkaan sohvalla ja esitteli mut porukalle. "tä on Jenni ja se asuu tossa naapurissa. se ei oo mun tyttöystävä vaan ystävä vaan."
porukka nyökkäili ja keskittyi pian taas peliin. Jake komensi muita tiivistämään ja sai reunaan pienen tilan. se yritti katseellaan mua saada istumaan siihen.
sanoin sille virnistäen: "hei mul on vähän isompi takapuoli."
porukka hymähteli ja mä päätin tunkea takamukseni siihen sohvalle.

jotenkin tänään kaipaan ystävän läheisyyttä. Jake on siihen paras vaihtoehto nyt.

tönäisin kyynerpäällä Jakea kylkeen ja sanoin hiljaa: "kiitos."