21

havahduin kun äiti ja Peetun isä tuli huoneeseen lääkärin kanssa. nousin istumaan, hieraisin silmääni ja hain turvaa tarrautumalla Jaken käteen. äiti ja Peetun isä istui vastapäiselle sohvalle
ja lääkäri kertoi lyhyesti asiansa.
"hän on edelleen tajuttomana, mutta tila on vakaa. vasen jalka on poikki ja laitoimme siihen kipsin. oikeassa kädessä oli murtuma, joka on myös kipsissä. lisäksi hänellä näyttää olevan aivotärähdys. hengenvaaraa ei enää ole. nyt olisi mahdollisuus mennä katsomaan poikaa. kerron tarkempia tietoja myöhemmin."
äiti nousi ja viittoi meidät mukaansa. puristin Jaken kättä kun kävelimme lääkärin perässä huoneeseen jossa Peetu oli. käytävän alkupäässä pysähdyimme desinfioimaan käsiä ja jouduin päästämään Jaken käden. nappasin sen kuitenki takaisin Peetun huoneen ovella.
puristin Jaken kättä ja pysähdyin äkisti kun näin Peetun. se oli jossain letkuissa ja laitteissa, vasen jalka ja oikea käsi paketissa. silmät oli kiinni.
en meinannut jatkaa enää eteenpäin mutta Jake otti mua harteista kiinni ja työnsi matkaan. se piti mua edelleen harteista kiinni kun seisoin Peetun sängyn vieressä. kumarruin Peetun puoleen ja kuiskasin kyyneleet silmissä sen korvaan: "avaa jo silmät Peetu.. mä rakastan sua.."
katsoin hetken Peetua letkuissa, käännyin sitten äkisti ja juoksin ulos huoneesta porraskäytävään ja portaita alas.
Jake sai mut kuitenkin kiinni matkalla alas. se tarttui käsivarteeni ja puhui mulle.
"rauhotu Jenni. lääkäri sano et Peetul ei o hengevaaraa. kyl se varmaan selvii. tullaan huomenna taas kattomaan sitä jos sä et tänään pysty, okei?"
nyökkäsin kyynelten valuessa poskiltani. se kuivasi kädellään poskeni.
"tuut mun kanssa ok? käydään kaupassa ja syödään sitte jotain eiks niin? jäät mun sohvalle yöks, vai mitä?"
nostin katseeni Jaken huolestuneisiin kasvoihin ja silmiin. sillä oli ehkä mustat vaatteet mut sisältä se oli kultaa. yritin hymyillä vähän ja nyökkäsin. Jake sipaisi poskeani ja otti kädestäni kiinni.
"mennään sitte, sisko."