17

minusta oli tullut varovainen sen jutun jälkeen mikä kävi Jaken luona. en uskaltanut enää niin vain mennä Jakelle soittamaan ovikelloa. mietin jos en olekkaan tervetullut. nytkin seisoin kotiovella avaimet kädessäni kahden vaiheilla. huokaisin ja avasin kotioven. huusin moin mutta kukaan ei vastannut. päätin mennä koneelle kunnes peetu tulisi muutaman tunnin päästä.

olin vähän aikaa ehtinyt pelaamaan netissä kaikkia turhia pelejä kun Jake huuteli mua mesessä.

Jake: mitä puuhaat?
Jenni: Kulutan aikaa
Jake: olisko kivempaa kuluttaa se täällä?
Jenni: ehkä, mut en uskaltanu tulla jos olisinki ollu kutsumaton vieras..
Jake: lopeta toi. sul on ehkä vähän kasvun varaa mustasukkaisuuden kitkemisessä mut olet mun elämän tärkeimpiä naisia. ;)
Jenni: haha. no ehkä mä sit tulen..
Jake: no katokkin. :)

sydäntäni lämmitti mut olin edelleen nolona tapahtuneesta. olin karkottanu Jaken muijan mäkeen.. juoksin taas kerran sukkasillani portaat ylös ja koputin oveen. kesti hetken ennen kuin Jake tuli avaamaan.
"No missä sun avaimet on?"
"Jäi kotiin..."
kävelin keittiöön ja juttelin samalla Jakelle.
"oon oikeesti tosi pahoillani.. mun ei ollu tarkotus olla niin.. tökerö. pitäisköhän mun soittaa sille Kristalle..." heiluttelin kahvipannua kädessäni, "otatko kahvia?"
"otan."
"niin pitäisköhän mun soittaa sille Kristalle?"
Jake hymyili.
katsoin sitä hölmistyneenä. "mitä?"
napsautin kahvinkeittimen päälle ja keskityin Jakeen. se hymyili edelleen. ennen kuin ehdin udella enempää se avasi suunsa.
"Krista soitti mulle tänään. se sanoi olevansa pahoillaan niin kohtuuttomista vaatimuksista. se sanoi ymmärtäneensä jälkeenpäin miten tärkeä ystävä olet mulle."
mun ilme kirkastui. "te ootte siis väleissä?!"
en jäänyt odottelemaan sen kummempaa vastausta vaan syöksyin Jaken kaulaan.
Jake jatkoi: "se sano että se vois tulla joku päivä taas käymään.."
irrotin Jaken kaulasta ja keittiötasoon nojaten jäin katselemaan sitä. ihan hiukan vakavoituen sanoin: "sano vähän etukäteen niin en ryntää tänne sisälle..."
Jake nauroi. "no joo sanon. jos päästään sen kanssa alkuun niin saat kyllä sen jälkeen rynnätäkkin."
otin Jaken kahvikupin pöydältä ja itelleni puhtaan kuivauskaapista ja kaadoin niihin kahvia.
"kuule Jake, ehkä tä on klisee mut mä olen niin onnellinen. olen niin onnellinen et en ehkä pilannukkaan teijän suhdetta."
näin Jaken ilmeestä sen istuessa pöytään mua vastapäätä et se meinas sanoa taas jotain siihen liittyen etten ollut pilannut mitään. ehdein kuitenkin ensin.
"älä sano mitään. älä sano. kerro kaikki siitä Kristasta."
työnsin mustasukkaisuuteni taka-alalle ja valmistauduin kuuntelemaan.
Jake hymyili ja aloitti.